Tää oli hassua, spontaania ja vähän hölmöäkin. Olin viikonloppuleirillä, jossa tutustuin ihmiseen, ja hetken mielitekokin se taisi olla. Tyyppi vaikutti mukavalta. Satuttiin lojumaan kasassa, taisi molempia himotella, mutta leirikeskuksen alueella ei ollut tarjolla niin maan mitään privaattia paikkaa intiimimpää kontaktia varten.

Ja niin minä vein hänet metsään.

Oli siellä eräässä rinteessä sellainen sula paikka. Kikattelin hangessa sitä kohden juostessani, koko hetkellinen mielihalu tuntui yllättäen niin hupsulta ja elämä muutenkin päättömältä. Pahoittelin jätkällekin sitä vähän, naureskelin ja sanoin että eiks tää ole ihan hyvä, nyt kuule otetaan vaatteet pois.

Se oli monin tavoin poikkeuksellista. Ensinnäkin minä vein. Ihan viemällä vein. Huomasin yllättäneeni hänet spontaanilla, heittäytyvällä menollani, ja vähän piti kaveria jeesata, tarrasin vain häneen kiinni, ihan kuin tää ois mulle just maailman luontevin juttu, ja liikuin mukana, purin kiinni. Taas piti olla jättämättä jälkiä. Empä ollut.

Metsästä palattiin hiukset pystyssä ja neulasia täynnä. En ole ennen kokenut suomalaista mäntymetsää siten, eikä kuulemma hänkään. Paikan hienoutta korosti vielä vieressä kohissut koski, glamourikkuutta vähensi tietynlainen epämukavuus ja kananlihaisuus johtuen siitä, että oltiin ainoassa lumettomassa läntissä siinä vielä niin kovin talvisessa metsässä :D Se oli ihan hauskaa toimintaa.